Tammikuu alkoi sateisena ja leutona. Maassa oli vain ohut kerros valkoista loskaa, mutta se sai jo luonnon näyttämään kauniimmalta. Aamukahvin jälkeen ajalimme mökillemme Oravajoenrantaan. Joki oli täynnä vettä ja virta näytti kovalta. Tarkastimme tiluksia ja nostelimme tuulen heittämiä tavaroita paikoilleen.
Aloimme jo odottaa kevättä, kun katselimme lehdettömiä puita ja pystyyn kuolleita perennoita. Etsimme syksyllä siirrettyä karviaista. Mihinköhän Isoäiti sen istutti? Parkkipaikan nurkalla odottaa kevättä myös riukuaitatarvikkeemme. Suunnittelimme aidan paikkaa. Harmaan luonnon keskellä ilahdutti raikkaan punaiset koiranheisipuun marjat. Viimesyksyn raivaustöiden jäljiltä koiranheisipuut pääsevät nyt hyvin esille. Ne, kuten myös pihaa hallitsevat seepramännyt ovat entisen asukkaan Kallen peruja.
Lämmittelimme mökkiä. Piippu veti huonosti niinkuin aina ja haaveilimme uudesta kamiinasta. Joimme termarikahvit mökissä ja sitten lähdimme reippailemaan läheiselle harjulle.
