Kuokkavieraita työleirillä

30.5.2016

Koko piha kuhisi kuokkavieraita, kun aloitimme tämänkertaisen työleirimme mökillä. Ensimmäiseksi piti siis suihkia hyttysmyrkkyä ja sytyttää hyttyssavut.

 

Itseasiassa päivän puuhat alkoivat jo puolen päivän jälkeen, kun lähdimme mansikantaimien metsästykseen. Päivä oli kuuma ja hikinen. Kaikki mansikantaimet tuntuivat olevan loppuunmyyty koko Porin kaupungista. Taimia etsiessä käteen tarttui muutamia ihania kesäkukkia: pelargonioita, margareetta, petunioita ja annansilmiä. Siis hyvin perinteisiä kesäkukkia.

 

No löytyihän niitä mansikantaimiakin.

 Kuudennesta taimimyymälästä!

 Kymmenen bounty-mansikkaa istutettiin tällä kertaa muhevaan multaan lavojen päälle.  

 

Isoäiti kastelee taimet

Mökkimme pihamaan ulkopuolella, aivan metsän reunamilla, on jo vuosia kitunut raparperi. Sinne se on unohtunut, ja sato on useimmiten jäänyt keräämättä. Nyt tämä muinaisraparperi siirrettiin pihapiiriin. Se hukutettiin kompostimultaan ja nyt odotellaan paksuja, puna-vihreitä ja mehukkaita raparperinvarsia. Ehkäpä vihreän, vilpoisen lehden alla voidaan tänä kesänä nähdä sammakko lymyilemässä.

  Hei sammakko! Tervetuloa kuokkavieraaksi äidin kasvimaalle. Eipäs sitten pelotella äitiä!

LAITURI!
Mansikantaimien hakureissulla haettiin mukaan myös uudet tolpat laituriin. Laiturimiehet saapuivat paikalle hyvien talkooeväiden toivossa.

 

  

  

Wau! Siinä se taas on palvelemassa soutelijoita, auringonottajia, onkijoita ja uimareita. 

Uskokaa tai älkää, tänään lähti talviturkit! 

Hyttysten seassa hyörivät myös vilkkaat pojat, Anton ja Pyry. Pojat saatiin valjastettua askareisiin. He raivasivat rannan pajukkoa rivakasti. Uskomattomasti löytyy tehoa noista koulupojista, kunhan niiden energiat vain saadaan kanavoitua oikealla tavalla. Hyvä pojat! Olette palkkanne ansainneet.

Anton ruohoa leikkaamassa

  

 

Tynnyrisaunan portailla komeilee nyt uusi puunkantoteline. Eve oli saanut sen kesäiseksi lahjaksi kollegaltaan Jaskalta.

Tällä vempeleellä on kyllä käyttöä. Kiitos!

Nyt saunaan!

 Ja uimaan!

(Ken uskaltaa.... hui!)

Tunteita ja tuoksuja

23.5.2016.

Tämän maanantain vietimme puuhastellen yhdessä porukalla. Se vasta onkin mukavaa, kun on paljon ihmisiä ja hommat etenevät joutuisaan. Sellaista tapahtumaa muuten kutsutaan talkoiksi. Tänään talkoot vietettiin tuomien kukkiessa.

Eve ja isoäiti sekoittivat puutarhamullasta, kalkista ja kompostista juuri marjapuskille sopivan kesä-coctailin. Puskien juuret siistittiin ja sitten ne juuret saivat päälleen aimo kuorman muhevaa multaa. Marjapuskat ovat täynnä kukkia. Nyt odotellaan hyvää satoa!

Puu-urakka jatkuu. Jaa, että koska? No, sitten kun on sellainen fiilis...

Isoäiti piilotti vanhan hiekkalaatikon uumeniin taas vauva-perunoita lastenlapsien iloksi.

Tilliä, vihanneskrassia ja ruohosipulia sinkkiämpäreihin.

Narsissi jos toinenkin on puhjennut kukkaan. Viehkeä kukka. Kuvassa kukkiva kaksivärinen narsissi on kotoisin Luvialta, Sallan puutarhasta. Samaisesta puutarhasta olemme kuljettaneet muitakin perennoja metsäiselle tontillemme.

Isoäiti vahtii risujen polttoa tarkkana.

Tynnyrisaunassa lämpenee nyt uusi kiuas. Tai eihän se uusi ole. Se on viulunrakentajan verstaan entinen lämmönlähde. Honkajoen mies toi sen tullessaan ensi visiitille Oravajoen rannalle. Saman vesistön rannalla asuu tämä mies, mutta pölyisiä teitä pitkin hän kuitenkin toi kiukaansa meille. Pikkuveli hieman hitsaili piipun juurta ja paikkaili vesisäiliötä.
Nyt kelpaa saunoa ja  napakat löylyt saatiinkin!
 Kiitos Honkajoen mies!
Olet kyllä löylyt ansainnut, kun seuraavaksi tulet vieraisille.

Kiukaalle ostettiin laatikollinen uusia pyöreitä kiviä. 
Vanhasta kiukaasta säästettiin kuitenkin kaksi kiveä. 
Toinen on löylynhenki-kivi ja toiseen kiveen on kaiverrettu Kalle.
Kalle oli mökkimme edellinen omistaja. Hieno mies. 
Kalle nukkui kesänkorvalla ikiuneen.
Kallea muistelin heitellessäni vettä kuumille kiville. 
Siinä se Kallen henki vielä elää;
tynnyrisaunan löylyissä, pihan männyissä, puuvaraston päreissä, autotallin öljyisissä työkaluissa, savusaunan lämmitysohjeissa, savustuspöntössä, virveleissä, puupöllijakkaroissa, telkissä, kurjissa, ahvenissa ja pihamaalla luikertelevissa kyykäärmeissä. 
Arvokkaita neuvoja sain niin paljon.

Lepää rauhassa Kalle!

Taivaanvuohi

6.5. 2016 Iltakahvilla mökillä

Istuimme nuotiolla ja nautimme jokirannan rauhallisuudesta. Huomiomme kiinnittyi kuitenkin jatkuvasti taivaalta kuuluvaan mäkätykseen. Pienen googlailun jälkeen olimme varmoja, että kyseessä on taivaanvuohi.

Mäkätys

Taivaanvuohen mäkätys syntyy sen sulkien pyrstön reunasulista ilmavirran vaikutuksesta linnun syöksyessä alaspäin. Yritimme siis tähystellä alaspäin syöksyilevää lintua.

Tuntui, että lintu piti meitä ihan pilkkanaan. Ääni tuntui tulevan jatkuvasti erisuunnalta ja lintua ei näkynyt missään.

Auringon siirryttyä alemmas, istuimme nauttimaan ilta-auringosta ihan joen rantaan. Aukeammalla paikalla nyt vihdoin paikansimme linnun. Se kiersi isoa ympyrää yllämme tehden toistuvasti syöksyjä, joiden aikana mäkättävä ääni kuului. Lintu lensi huomattavan korkealla ja ääni tuntui kuitenkin kuuluvan paljon lähempää. Siksi silmämme eivät aiemmin osuneet lintuun, olimme etsineet sitä aivan liian läheltä.

Hauska uusi tuttavuus tuo taivaanvuohi. Tässä vielä kuvat ilta-auringonpaisteesta:

Puu kaatuu!

Herra moottorisahamies tuli tontille.

Hän sahasi tunnin, söi ja sahasi lisää.

Herra moottorisahamies poistui tontilta.

 

 

Nyt pitkin pihaa lojuvat rungot pitäisi muuttaa polttopuiksi. Siinä meille muille riittää puuhommia moneksi illaksi. Risujen kantamista, oksien sahaamista, runkojen pätkimistä, klapien pilkkomista, puiden pinoamista ja haravointia.

Paitsi polttopuita puiden kaataminen merkitsee myös valoisampaa pihaa.

Sinivuokkojen aika

Ensimmäiseksi mökillä suuntasin tarkastamaan sinivuokkojen tilanteen. Kyllä! Nyt ne olivat auenneet.


Sinivuokot löytyvät mökin takaa. Vähän viluisilta vaikuttavat! Auringosta huolimatta sää oli kolea. 



Kohti aurinkoa!
 

Päivän puuha oli vattumaan kunnostus. Kuolleet oksat poistettiin ja istutettiin pari uutta vadelmantainta  täydennykseksi. Sitten maa sai kerroksen uutta multaa ja sahanpuruja. Tukitolpat lyötiin myös syvemmälle maahan.



Saadaankohan syksyllä parempi sato?

Sitten oli aika katsella ympärilleen ja tarkastaa kevään eteneminen.


Pajunkissoja

Veden alta versoaa esiin vihreää.



Kurjenmiekat valloittavat rantaa 

Pikkupuro erottuu vielä hyvin maastosta. Pian taas se peittyy kasvillisuuteen. Isoja silmuja on jo pusikoissa.

Solisee! Harmi, kun tähän ei tule ääni mukaan...

Vielä ei tarkene syödä ulkona.

Kukkamaata vartioimassa on suloinen siili.

 

Kun lehdet ovat poissa, humalasaloissa näkyy hienosti köynnöksen kiemurtelu.

 

Mökkikausi avattu 11.4.2016

Kevätaurinko houkutteli meidät takaisin mökille. Oravajoen ylittävällä sillalla pysähdyttiin ihmettelemään kevättulvaa. Vesi oli taas aika korkealla. Kaukaa havainnoimme myös, että pellolla näytti olevan suuria valkoisia lintuja.

Ajoimme hissukseen mökin pihaan ja hiivimme rantaan. Pelto oli muuttunut järveksi ja sen rannalla lepäili viisi joutsenta. Pellonreunalla ruokaili lisäksi kaksi kurkea. Isoja lintuja ihmeteltyämme tajusimme, että koko ranta kuhisi myös muita vesilintuja.



Lintubongarin unelma

Nuotiotulia viritellään

Siinä se on. Kauden eka nuotiomakkara!

Mökkipahainen oli taas selvinnyt talvesta.

Tästä se alkaa...