Reippailua ja risukeittimen testausta

Marraskuinen sunnuntai sattui olemaan sateeton. Lähdimme lenkille mökkimme ohi kulkevalle retkeilyreitille. Syksy oli jo pitkällä. Puut olivat jo paljaat ja ruskan värit muuttuneet tummiksi. Maasto oli kosteaa ja märkien lehtien peittämää.

Vaellusreitti myötäilee Oravajokea niin, että polku kulkee lähellä jokea lähes koko matkan. Vesi joessa oli noussut syksyn sateista ja kosket kuohusivat komeina. Välillä virta tasoittui leveäksi  ja tyyneksi, mutta pian taas kuului mutkan takaa seuraavan kosken pauhina.

Kävelimme noin yhdentoista kilometrin mittaisen matkan, jonka puolessa välissä pysähdyimme taukopaikkaan eväille. Meillä oli mukana testausmielessä risukeitin. Kostea keli varmaan vähän pidensi lämmitysaikaa, mutta keittimen kanssa oli kiva pelata veden kuumentumista odottessa.

Retkeilyreitti on hieman ränsistynyt viime vuosina,
mutta polut olivat ihan kuljettavia ja
reitin merkinnät löytyivät maastosta edelleen hyvin.

Marraskuun harmautta joen rannalla.

Välillä reitti kulki metsän siimekseen.

Kivikkoja riittää näillä seuduilla.

Tauon paikka. Risukeitin koottiin ja täytettiin kuusen alaoksilla.

Polttoaineemme oli hieman kosteaa,
mutta saatiin vesi kuitenkin kiehumaan.

Ohut pelti jäähtyi nopeasti ja saatiin keitin taas pakattua reppuun.

Taukopaikkamme vieressä oli silta,
jonka yli siirryttiin jatkamaan matkaa joen toiselle puolelle.

Kosken kuohua.

Olipa mukava reippailu!

Nokipannukahvit

Syksy on saapunut. Mökkireissulle tarvitaan lämmin vaatekerta ylle, mutta hyvillä varusteilla koleastakin ilmasta nauttii. Luonnon värit hehkuvat taas ruskaa ja mökillä valmistellaan talventuloa. Laituri ja veneet on nostettu. Riippukeinu ja trampoliini on pakattu autotalliin. 

Tänä syksynä poimittiin omalta tontilta marja-aronioita, joista isoäiti keitti omenoiden kanssa mehua. Karhunvatukoita riittää vielä poimittavaksi pitkään, raakileita on oksat täynnä. Pakkaseen on jo saatu niitä monta litraa. 

Mökillä on ahkeroitu tänä syksynä myös puuhommia. Klapeja halkoessa pysyy lämpimänä. Ruokatauolle on kiva vetäytyä lämpimään mökkiin. Välikahvit nautittiin kuitenkin nuotiolla, koska Milla innostui keittämään ensimmäistä kertaa meille nokipannukahvit. Hyvältä maistui kuuma kahvi viileässä syyssäässä.

Vanha kahvipannumme on nyt nokipannu,
koska Milla oli saanut uuden pannun keittiöön.

Kahvinkeittäjä tyytyväisenä tuotokseensa.

Syksyn kukkija.

Ruokatauolla tuvan lämmössä. Annansilmät vielä kukassa ikkunalla.

Nyt ei enää tarkene istua ulkona varjossa.

Syyshortensia jälleen upeana!

Aurinko paistaa tyyneen joenuomaan. Laituri on jo nostettu.

Syksyn värejä ja kosken kuohua Oravajoella.

Intiaanikesä

Lööpit lupasivat viikonlopuksi intiaanikesää. Meillä oli sovittuna talkoopäivä mökille, joten se sopi oikein hyvin. Mukavanlämmin aurinkopäivä saatiinkin lauantaiksi. Mökille kokoontui kiva porukka puita kantamaan. Neljä peräkärryllistä koivuhalkoja pinottiin tontin laidalle ensi vuotta odottamaan.

Työtä tauotti tarjoilut. Ensin juotiin päiväkahvit. Sitten pidettiin lettukestit ja lopuksi istuttiin nuotiolle grillailemaan. Savusauna lämmitettiin muiden töiden ohessa ja sen löylyistä nautittiin vuorotellen. Muutama rohkea kävi vielä kastautumassa viileäksi jäähtyneessä jokivedessä.

Pöytäliinojenkin väri on vaihtunut syksyiseksi.

Sieniä törrötti siellä täällä, tietysti myös kulkureiteillä. Aika liukkaita jalan alla.

Reipasta työväkeä!

Työläisten herkuttelutauko.

Rantaan järjestettiin lettukestit.

Isoäidin letut olivat mahtavia! 

Letut katosivat parempiin suihin nopeaan tahtiin.

Välillä ehdittiin soutelemaan ja virvelöimään.

Joella ruskan värit hehkuivat auringossa. Tina käsittelee Osku-venettä jo taitavasti.

Pensasmustikoista saatiin vielä satoa.

Kiitos intiaanikesän, karhunvatukkamme kypsyvät sittenkin!

Tässä vasta alkua.

Seppo ryhtyi grillimestariksi iltanuotiolla.

Olipas herkkuja taas!

Pojilla on nokat kiinni ruudussa, mutta sentään  raittiissa ulkoilmassa :)

Huusi kuntoon!

Syyskuu on, mutta sää oli tänään kesäinen. Lähdimme viettämään päivää mökille ajatuksena tehdä vielä tälle kesälle suunniteltu huusinkunnostus.
Saimme viime syksynä uuden huusin mökille. Nyt vasta löytyi aikaa sen käyttöönottojärjestelyille.

Pesimme huusin sisältä lattiasta kattoon. Seinälle kiinnitettiin wc-paperiteline ja oven edustalle rakennettiin ralli. Vanha keltainen tynnyri kannettiin autotallista kuivikkeita varten. Antonin vanha lapio sai uuden varren ja toimii nyt kuivikkeiden annostelijana.

Huussipolkua tasoitetiin muutamalla kottikärryllisellä soraa. Huusin edustalle siirrettiin vielä vanha käsienpesuteline. Nyt kelpaa asioida siistissä käymälässä.

Päivän mittaan tontilla tapahtui muutakin kunnostusta. Kukkamaita siistittiin ja nurmikkoa leikattiin. Perunamaasta saatiin vielä kattilallinen uusia perunoita. Niiden kanssa maistui pihvit ja salaatti. Ulkona oli kiva syödä, kun aurinko paistoi. Savusauna oli häkälöylyjä vailla, kun noustiin jälkiruokakahveilta. Iltaa jatkettiin saunoen ja nuotiolla istuen. 

Oi aurinko, anna vielä lämpöä karhuvatukoillemme!

Pari päivää, niin nämä ovat valmiita...

Pallohortensiat roikuttivat kauniita kukkiaan pitkin maata. Nostettiin maljakkoon komea kimppu pehmeitä valkoisia kukintoja.

Karviaisia poimimassa

Pikkuvisiitti arki-iltana mökille.
Elokuun ilta oli vielä mukavan lämmin.
Luonto on jo syyskesän väreissä.
Nauhukset ja kultapallot kukkivat komeina.
Viinimarjat on jo poimittu,
mutta karviaisten kypsymistä vielä odotellaan.
Karhunvatukat ovat myöhässä pahemman kerran.
Ne eivät taida ehtiä valmiiksi ollenkaan.

Onkohan tämäkin joku nauhus?

Ruusupavussa on nuppu!

Pensasmustikasta löytyi muutamia kypsiä marjoja.
Tulitikut olivat hieman kostuneet,
mutta isoisä sai kuitenkin tynnyrisaunan lämpeämään.
Saunaa odotellessa ongittiin.
Isoäiti sai lahnan.

Ihan villinä

Kiireistä kesää vietetty heinä-elokuun vaihde ja nyt vasta kolmen viikon tauon jälkeen ehdittiin mökille.

Siellä odotti hauska yllätys, kun vastarannan pellolla möllötti neljä lehmää. Ne olivat karkuteillä läheiseltä maatilalta. Soitimme lehmistä naapurille, joka kertoi, että lehmät ovat päässeet villiintymään niin, että niitä ei ole useista yrityksistä huolimatta saatu kiinni.

Lehmät suhtautuivat meihin varauksella ja siirtyivät kauemmas rannasta. Illan mittaan ne palasivat joen lähistölle meihin tottuneina.

Toinen asia mikä oli päässyt pahasti villiintymään oli nurmikko. Sitä ei edes jaksettu vielä leikata kokonaan, kun ruohonleikkuri eteni niin raskaasti pitkässä heinässä.

Nurmikonleikkuun jälkeen istuttiin nuotiolla iltapalalla. Kun herkut oli syöty, saatiin uutta ohjelmaa. Pellolle ilmestyi pari miestä lehmiä kiinniottamaan. Oli hauska seurata, miten lehmät ottivat jalat alleen ja karkasivat pian metsikön suojiin. Miehet menivät perässä ja vielä pitkän aikaa kuului metsästä kutsuhuutoja. Mahtoikohan lehmien karkuretki jo päättyä?

 

Humala kukkii

Ruusupapu on vahvistunut, mutta ei taida ehtiä kukkimaan...

Pian alkaa taas marjojen poiminta!

  

Ei ihme, että lehmätkin viihtyvät! On tämä upea paikka!