Ennen sadetta

Säätiedotus lupasi iltapäiväksi sadetta, joten päätimme poiketa mökillä ennen sitä. Aurinko paistoi kirkkaasti, kun pääsimme mökille. Taivaalle alkoi kuitenkin kerääntyä tummia pilviä.

Aloitimme heti ruuanlaiton, mutta jouduimmekin kaasupullon vaihtoon. Onneksi meillä oli valmiina ostettuna uusi kaasupullo. Pullon vaihdossa meni kuitenkin hetki aikaa ja sade ehtikin alkaa ennen kuin saimme ruuan pöytään. Suosiolla siirsimme ruuat sisälle mökkiin.

Sade ryöpsähti taivaalta yllättäen. Iso harmaa pilvi kasteli pihan läpi märäksi, vaikka aurinko paistoi koko ajan metsän puolelta. Saimmekin nähdä hienon sateenkaaren omassa pihassamme.

 Anton sateensuojassa kesäkeittiössä.

Sadepisarat auringonpaisteessa.

Sade hellitti pian, mutta tummat pilvet lupailivat lisää vettä.

Syysasteri on alkanut kukkia. 

Sadetta pidettiin mökissä. Milla kehotti poikia sytyttämään kynttilöitä, että saadaan tupaan vähän tunnelmaa.

Tässä poikien tunnelmaa tuova asetelma.

Kerrossängyn yläpedillä on pinossa peittoja. Ei tarvi palella, kun voi kääriytyä torkkupeittoon tai ottaa nokoset aidon 70-luvun täkin alla.

Lisää värikkäitä kankaita on korissa sängyn alla.

Nyt valitsimme uuden ruskansävyisen pöytäliinan ruokapöydälle. Liinan Milla sai lahjaksi Erjalta.

Meillä oli myös vähän hommia mökillä. Kiersimme keräämässä pihapiiristä irtotavaroita suojaan. Tyhjennettiin saunasta vesiämpärit ja nostettiin terassin matto kuivumaan halkovajaan. Täytyy jo alkaa varautua yöpakkasiin.

Keräsimme myös mökistä kesältä jääneitä pyyhkeitä pesuun. Taas alkaa yksi mökkikausi olla lopuillaan.  

 Millan lapsuuden aikainen pehmolammas jäi pedille torkkumaan hiljenevään mökkiin.

Antonin tekemä kynänaulakko kuistilla.

Ensi kesää odotellessa...

Ja perunamaa!

Matkalla mökille päätimme kävellä pienen lenkin. Auto jätettiin mökkitien varteen ja kiivettiin ylös harjulle. Pikku-Lina oli innoissaan metsäpolulla, eikä malttanut kääntyä takaisin. Niinpä Sauli ja isoäiti palasivat autolle, mutta me jatkoimme metsäreittiä joelle. Reipas patikoija nautti metsän tuoksuista ja bongaili kärpässieniä.

Joenrannassa odottelimme sitten, että Sauli haki meidät soutuveneellä mökille.  

Isoäiti oli jo saanut nuotion syttymään, kun ehdimme mökkirantaan. 

Ennen makkaranpaistoa oli kuitenkin tarkoitus nostaa viimeiset perunat pienestä perunamaastamme.

Vaikka perunannosto on jo tuttua puuhaa Linalle, oli perunoiden löytyminen mullasta yhä ihmeellistä. Isoäiti nautti lapsen riemusta.

Lopuksi Lina halusi vielä itse tarkistaa, olihan kaikki perunat löydetty mullan joukosta.

Oman maan perunat maistuivat taas maukkailta. 

Sunnuntailounas ulkoilmassa oli makoisa.

Mökkireissumme oli tällä kertaa lyhyt. Lähtiessä suunnittelimme jo laiturinnostoa ja muita syyspuuhia.

Haikeaa on taas seurata, miten luonto valmistautuu talventuloon.

Syksyn värejä:

Jos mökki on pieni ja punainen...

Jos mökki on pieni ja punainen,


niin kodiksi tahtoisin juuri sen,


ja ystävät ympäri maailman


mä kotiini tahtoisin saapuvan

.

Me pidettäis hauskaa ja laulettais,


ja nälkäiset vatsansa täyteen sais.


 

Tää punainen mökki ois kaikkien,


niin sinun kuin minunkin yhteinen.

Jaakko Löytty

Puolukkaretki

Marjat kypsyvät...

Mökin pihapiiristä löytyy paljon erilaisia marjoja. Herukat kerättiin ja mehustettiin. Karviaiset ja vadelmat naposteltiin suoraan suuhun. Metsämansikoista ja mustikoista oli iloa aikansa. Nyt kypsyvät karhunvatukat, pensasmustikat ja marja-aroniat.

Ja metsässä kypsyvät punaposkiset puolukat. Niitä lähdettiin poimimaan läheiselle harjulle.

Metsäpolkua reunustavat nuoret männyt, Hirvikärpäsiä oli muutamia häiriköimässä.

Hyvän paikan kun löytää, puolukoita on punaisenaan.

Aurinkokin väritti maisemaa ylhäällä harjulla. Hauskoja nuo sammalen ja jäkälän peittämät kivikot.

Tällä kerrallaan kerättiin marjoja litran verran. Puolukkaan palataan, kunhan kypsyvät vielä hiukan.

Ajan hengessä...

Oravajoen rannalle saapui kesävieras Jämsästä.

Ystävämme Maija.

Maija toi mukanaan kasan kirjoja , joissa esiteltiin koti-, mökki- ja puutarhablogeja.

Äkkiä tajusimme mitä meidän Oravajoen rannalla-blogista puuttuu.

Meiltä puuttuu jotakin todella oleellista.

VIIRINAUHA!

Kohta posti toikin meille mukavan yllätyksen. Kuoressa oli Maijan meille ompelema viirinauha.

 Ei muuta kuin ottamaan kuvia blogia varten.

Hieno viirinauha. Iso kiitos Maija!

Ensikesänä nähdään taas Oravajoen rannalla.

 Ehkäpä jo ennenkin.

Riukuaita

Se oli se viikko. Viikko ennen koulun alkua...

Se oli se kesäloman lämpimin viikko. Silloin oli juuri se viikko, kun vihdoin pystyi uimaan Oravajoessa ilman hypotermiaa. Niin... ja se oli SE viikko, kun me vihdoin tartuimme toimeen ja päätimme rakentaa SEN riukuaidan.

Jo muutama vuosi aiemmin olimme saaneet läjän kuusiriukuja ystävältämme Sastamalasta. Maahumala yritti jo naamioida riukukasaa maastoon.

 Nyt päätimme kuitenkin ryhtyä tomerasti aidanpystytystaistoon.

Riukuaidan paikka oli aiheuttanut pitkää ja harrasta keskustelua. 

Kun aidan paikka oli nyt selvillä, mittailimme aluetta huolella.

Valitun aitapaikan merkiksi vedimme köyden ja seiväspuiden merkiksi upotimme maahan krokettiportit.

Maaperä Oravavajoen rannoilla on käsittämättömän kivistä.

Eve tutkaili maastoa rautakangen kanssa.

Tohon!

Siinä sopiva paikka ensimmäiselle seiväspuulle.

Sitten lajitetiin riukuja.

 Pitkiä,

 keskikokoisia,

lyhyitä...

Kohta olikin pystyssä jo hieno rivi seiväspuita.

Kaksi aina rinnakkain

Milla teroitti seiväspuiden päät kirvellä

Ja taas lajittelupuuhaa..

 Nyt valitaan parhaat aidaspuut

Ensimmäisen aidaksen alle laitettiin kivi

Wau! Siinähän se nyt seisoo.

 Meidän oma riukuaita!

Mistään perinneaidasta ei ole kuitenkaan kysymys. Hiukan fuskasimme.

Aidakset sidottiin vitsaksien sijaan kiinni rautalangalla.

Myös viinimarjapuskat saivat omat aitansa.