Matkalla mökille päätimme kävellä pienen lenkin. Auto jätettiin mökkitien varteen ja kiivettiin ylös harjulle. Pikku-Lina oli innoissaan metsäpolulla, eikä malttanut kääntyä takaisin. Niinpä Sauli ja isoäiti palasivat autolle, mutta me jatkoimme metsäreittiä joelle. Reipas patikoija nautti metsän tuoksuista ja bongaili kärpässieniä.
Joenrannassa odottelimme sitten, että Sauli haki meidät soutuveneellä mökille.
Isoäiti oli jo saanut nuotion syttymään, kun ehdimme mökkirantaan.
Ennen makkaranpaistoa oli kuitenkin tarkoitus nostaa viimeiset perunat pienestä perunamaastamme.
Vaikka perunannosto on jo tuttua puuhaa Linalle, oli perunoiden löytyminen mullasta yhä ihmeellistä. Isoäiti nautti lapsen riemusta.
Lopuksi Lina halusi vielä itse tarkistaa, olihan kaikki perunat löydetty mullan joukosta.
Oman maan perunat maistuivat taas maukkailta.
Sunnuntailounas ulkoilmassa oli makoisa.
Mökkireissumme oli tällä kertaa lyhyt. Lähtiessä suunnittelimme jo laiturinnostoa ja muita syyspuuhia.
Haikeaa on taas seurata, miten luonto valmistautuu talventuloon.
Syksyn värejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti